Kahden sauman mekko, Oi Aurora vol2!

Viikko sitten perjantaina Facebookin ompeluryhmässä oli haaste ommella vaate jossa on korkeintaan 4 rakennesaumaa. Ompelu oli määrä toteuttaa illalla klo 21 ja 23 välillä.

Olin epätietoinen pystynkö osallistumaan vaikka toteutusidean sain heti kun illan projektin speksit (eli max 4 saumaa vaatteessa), mutta kun lapset olivat jo unten mailla ennen klo 21 niin päätin osallistua.

Pikaisesti loin kaavan mekolle Metsolan liivimekon mittoja apuna käyttäen, ja klo 21 sain aloituskuvan ladattua esille.

Klo 21:45 oli mekkonen valmis.

Kangas on Selian ihanaa Aurora joustista leikattuna vinoon ja olalla ei ole saumaa laisinkaan. 1 m korkea kangaspala riitti tähän justiinsa. Mekko on malliltaan sama kuin loppukesästä itselleni tekemä mekko Harmaasta Aurorasta.

Ainoat saumat tässä mekossa on siis sivusaumat. Pääntielle kiinnitin framilonin saumurilla (Karkelokukan blogista löytyvän ohjeen mukaisesti) ja kädentiet on saumuroitu siistiksi, joustis on siitä ihanaa materiaalia että tikkaus uppoaa siihen melko huomaamattomaksi. Helmassa reuna on ensin huoliteltu saumurilla ja sitten päärmätty ompelukoneen siksakilla. Jopa minä selviydyin tästä mekkosesta kolmessa vartissa, vaikka olen yleensä melko hidas.

Aamulla sain sovituskuvia tyttöni päällä. Tuntui viihtyvän mekossa, sillä tämä pysyi päällä vaikka tapana on yrittää päästä vaatekappaleista eroon. Isovelikin ihasteli, että ompa sisko kaunis...

 

 Mekko sivusta....

...Edestä...

... Ja takaa.

Esitellessäni mekkoa ompeluryhmässä minulta kysyttiin millainen kaava minulla oli käytössä. Tässä se on, piirrettynä neljälle yhteen teipatulle A4:lle mittojen kanssa. Tämä on sopiva 74-80 cm vaatteita käyttävälle tytölle ja mittasuhteet eli käytännössä kainalo-kainalomitta ja pituus on Metsolan valmisvaatteesta, liivimekosta koossa 74/80.

Tämä ei takuulla jää ainoaksi mekoksi tällä kaavalla! <3

Pala paratiisia pikkujouluihin

70-luku teemaisiin pikkujouluihin minulla oli täydellinen idea, sillä Verson Puodille Leena Rengon suunnittema punainen Paratiisin puutarha on jo hetken odottanut pääsyä paininjalan alle. Ompelu tapahtuikin Seija-myrskyn noustessa.....

Halusin mekosta tiukasti istuvan ylhäältä ja helman kelloksi. Lisäksi halusin monikäyttöisyyttä irrotettavalla huivilla.

Olen tehnyt koeversion suositusta Onion 2035 mekosta, johon käytin Metsolan tunnetusti sekundalaatuista pinkkipallojoustista vaikka tuota priimana myytiinkin. Se maksoi vain 10 €/metri, kun menekki on ilmeisistä syistä ollut huono joten se ei paljoa riipaise vaikka valkoinen imeekin väriä muusta pyykistä. Halvan hinnan vuoksi hyvin onnistuneen mekon voi sitten hyvillä mielin värjätä. Mutta eniveis, koekoltun ansiosta osasin tehdä tarvittavat muutokset tähän tulevaan mekkoon. Piirsin alunperin liian ison koon, mutta päätin pärjätä jo leikatulla kaavalla pienennykset tekemällä.

Laskostin hihojen kaavoja pituussuuntaan kapeammaksi kahdesta kohtaa ja laskostin myös yläkappaleita vaakasuuntaan niin että hihat sopivat pyöriöihin. yläosan olin jo valmiiksi leikannut pidemmäksi joten pituutta ei vastaavasti tarvinnut lisätä. Otin helmaksi jo aiemmin hyväksi havaitun mekkokaavani, ja yhdistin Onionin yläosan siihen. Näin kaunis kuosi ei ansainnut rikkoutua, joten leikkasin mekon ilman vaakasaumaa. Kuvion asettelussa hain innoitusta Ompeluaika-blogin ruskean paratiisimekon asettelusta. 

Etu-ja takakappale oli leikattava päällekkäin sillä leveä helma on enemmän kuin puolet kankaan leveydestä. Kapeat hihat kuitenkin sain leikattua "kainaloon" jääneistä pienemmistä kankaanpaloista.  Kangasta mekkoon ja huiviin meni yhteensä 2,5 metriä eli kaikki mitä tilasinkin, kangasta jäi vielä etu- ja takakappaleiden sivusta sen verran että tytölle siitä vielä jotain kaunista saa.

Tuubihuivin kangaspalan korkeus oli 50 cm ja palan leveys n. 140 cm, leveysmitan otin Ompeluaika-blogista.

Mekon ompelu sitten oli helppoa  ja nopeaa saumurointia. Kaula-aukko on huoliteltu framilonilla kuten aiempi Aurora-mekkonikin. Lopputulos on tässä:

Sovituskuvat kuvasin mielikuvituksettomasti työpaikan vessassa, ennen lähtöä juhliin.

Mekko huivin kanssa:

Lähikuva kaula-aukosta, jota reunustaa kukan terälehdet

Ja tässä mekko vielä jakun kanssa, eli retro kuosi taipuu hyvin toimistopukeutumiseenkin asiallisilla lisukkeilla :) Jalassa legginsit ja korkosaappaat. 

Sininen Paratiisin puutarha vielä odottaa pääsyä leikeltäväksi ja ommeltavaksi.

Paitoja ja pipoja, onnistumisen iloja!

Blogi on ollut pitkään tauolla, mutta minä olen OMMELLUT ja saanut valmistakin!

Ompelujumin selvitin ottamalla härkää sarvista ja aloitin helpoilla jutuilla, eli tuubihuiveilla pipoilla.

Lapsille valmistui pipot Liandon oravajerseystä, Metsolan Piraattijerseysta Ainolan ihanasta aurinkoneuloksesta sekä Sari Ahokaisen Kummitusten yöstä ja Lillestoffin sammakosta. Helppoa ja nopeaa, lisäksi lapset tykkää!

Paapiin IHANASTA short collection Leaves - jerseystä valmistui itselle pipo ja tuubihuivi. Nuo värit ovat kerrassaan ihanat, tätä settiä on ollut ihana pitää.

Itselleni innostuin tekemään leggingsit Verson Puodin Taimi joustiksesta ja kaava on Onion. Aivan ihana kuosi, mutta joustis ei ole aivan täydellinen materiaali leggingseihin kun siinä ei ole elastaania. Tykkään kuitenkin. Vyötäröllä korkea resori ja ylipitkien lahkeiden lahkeensuu on ihan vain saumuroitu siistiksi. Nämä ovat ihan passelit käyttää esim. korkeavartisten saappaiden kanssa.

Paitoja sarjatuotantona. Naperonutun junajoustis, Majapuun kisut raitahihoin, Sari Ahokaisen Kummisten yö paita joka sopivasti valmistui Halloweeniksi, ja Metsola Kurrejoustis, jossa kuulemma ei ole oravia vaan "roskia" :D Kaikki ovat kokoa 98 ja malli Ottobren 1/13 lehdestä. Pääntiessä on resorikanttaus ja hihansuut ja helma ommeltu hunajakenno-ompeleella.

Siinä osa tuotoksistani. Ihana saada pää auki ompelussa. Eikä tässä vielä kaikki, postailen piakkoin mitä olen itselle saanut valmiiksi.... ;)

Vihdoin valmista: Leenan kukka osa 1!

Sain V I H D O I N valmiiksi tytölle leikkaamani pikku mekon Metsolan punaisesta kukka joustiksesta. Leikkasin mekon osat jo lopputalvesta, kankaasta jota älysin ostaa vain mitättömän 70 cm ennen kuin se myytiin loppuun.

Mutta ei se mitään, leikkasin koon 68 joka on sitten sopiva nyt eikä vasta hetken päästä. Tässä se on:

Kaava on reilusti kavennettu mekkokaava lehdestä OB 3/2012. Pääntiehen olen laittanut kuminauhan ja hihansuut jätin ilman. Yritin leikata mekon kappaleet niin säästeliäästi kuin mahdollista ja etu- ja takakappaleet sainkin leikattua samasta kankaan korkeudesta. Silti kuvioiden kohdistaminen onnistui. Näin kangasta jäi vielä  hyvänkokoinen pala, mutta vauvan vaatteisiin en sitä raaski enempää käyttää. Itselle sitä valitettavasti on liian vähän. 

Minusta tämä joustis tuntui hurjan paksulta näin pieneen vaatteeseen. Päätin saumurin sijasta ommella saumat ompelukoneella ja silitin saumat auki ettei pieni herkkä iho saa saumoista hiertymiä.

Mekko sai seurakseen jo paljon aiemmin valmistuneet bambujoustis puolipotkarit.Alla neiti himoitsemassa Me&I myyjän kyniä pöydällä. Ikää tytöllä huimat 8 kk ja on pieni ja pippurinen tapaus!

Hyvää konttauskuvaa en onnistunut saamaan, sillä pikku syöksykiitäjä vetää nelivetoa hurjaa vauhtia. Mekon helma on juuri sopivan pituinen ettei se jää polvien alle kontatessa.

Luulen että mekosta tulee pitkäikäinen, se saattaa mennä vielä puserona vuoden päästä kiitos leveän helman. Tykkään! Helppo malli jolla saa nopeasti tehtyä kauniita pikku mekkosia - kunhan vain saa aikaiseksi aloittaa ompeleminen...

Oi Aurora

Sain toissayönä valmiiksi mekon, jonka materiaaliksi valikoitui Selian valmistuttana ja Maitotytön suunnittelema ihanaakin ihanampi joustis Aurora, jossa pystyraitojen lisäksi on kauniita valkoisia kukkia. Värimaailma on neutraali mikä tekee tästä kuosista huikean monikäyttöisen. Kerrankin aikuisempi kuosi, silti kaunis! Joustis keikahti vinoon kuten tämän mekkokaavan kohdalla kuuluukin.

Tässä se sitten on.

 

Pari sovituskuvaakin piti ottaa.

 

Käytin samaa kaavaa kuin aikaisemmin tekemääni diagonaaliappelsiiniin, mutta lukuisin muutoksin. Ensiksi Auroran helma on aavistuksen lyhyempi.

Lisäksi tähän tuli päälleommellut  kaarikaskut, ensimmäiset laatuaan mitä olen tehnyt. Leikkasin taskut niin että kuviot osuivat kohdalleen mekon kuvioiden kanssa ja ompelin resorikantit ihan ompelukoneella paikoillee, venyttäen taskunsuun resoria aavistuksen ettei jää löpöttämään ja reunusresoria voimakkaasti että istuisi sekin nätisti. Lopputulos oli, että ulkoreunat vetivät vähän kasaan, mutta päätin että menköön näin, olkoon se ominaisuus tälle mekolle.

 

Taskuja piti alunperin olla kaksi, mutta vasen tasku ei sitten osunutkaan kuvioiden puolesta täysin kohdilleen. Koska olin jo nähnyt ison vaivan resorien kanssa, päätin etten tee uutta taskua vaan yksi saa riittää. Saa siihenkin luurin mahtumaan.

 Tässä taskusta vielä lähikuvaa. Pienestä kupruilusta huolimatta olen tyytyväinen!

 Pääntien päätin huolitella Karkelokukan blogissa olleen ohjeen mukaan framilonin kanssa. Pääntiestä tuli aavistuksen liian pieni, enkä ole vielä aivan varma tulenko muuttamaan sen jossain vaiheessa avarammaksi resoripääntieksi. Jälki on kyllä siisti, olen käyttänyt hunajakenno-ommelta sillä en ole saanut aikaiseksi hankkia kaksoisneulaa. Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen hunajakenno-ompeleeseen, ainoa miinus on toivoton hitaus ommeltaessa. Etenkin kellohelmaa tehtäessä menee aikaa tosi paljon.

Kädentiet huolittelin ihan saumurilla. Näin tuo kangas laskeutuu kauniisti. Mutta voi olla että framilonkanttaus toimisi tässäkin. 

 

Vielä yksi sovituskuva uudesta mekostani. Kesää on vielä jäljellä ja tämä menee myöhemminkin syksyllä leggingsien ja jakun kanssa. Me like! Tällä kaavalla TULEE vielä mekkoja lisää! 

appelsiinit puutarhassa

Kun näin Neenuskan/Emelin ompelukilpailun, minulla välähti. Mutta toisin kuin insinööreillä yleensä, ei tarvinnut sentään alkaa korjaamaan tuhoja. Napsuttelin itselleni appelsiinijoustiksen ja aloin suunnittelemaan sitä täydellistä mekkoa itselleni.

Kangas saapui, ja aloin miettimään oheistarvikkeita.

 Appelsiinijoustikseen löytyi kaapin kätköistä enemmän tai vähemmän sopivaa. Vasemmalta kellonsuuntaan: Metsolan keltainen joustis, kirkkan keltainen resori mistälie, oranssi ribbiresori Nosh, kirkkaanpunainen resori Metsolasta (muistaakseni), karmiininpunainen resori Pehemiältä, Tummapinkki joustis Metsolasta, valkoinen resori taitaa olla paikallisesta, musta resori Pehemiältä ja Fuksia ribbiresori Noshilta.

Lopulta päädyin valitsemaan karmiininpunaisen resorin, joka mätsäsi suht kivasti joustiksen punaiseen väriin.

Ja suunnittelemaan mallia!

Halusin selkeän mallin, jossa joustiksen upea kuvio pääsee oikeuksiinsa. Halusin mekon joka on Mekko eikä mikään tunika. Halusin leveän ja naisellisen helman. Halusin mekosta myös armeliaan käsivarsille.

Lopulta päätin ottaa esikuvaksi Metsolan vinoraitamekon, ja niin joustiskin keikahti vinoon. Helmasta kaavoitin kellomaisen, niin että kumpikin sivu on 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Mekon yläosa levenee niin että olkapäät ja käsivarsien yläosa on peitossa vaikka erillisiä hihoja ei olekaan. Mekko on siis tasan kahdesta kappaleesta tehty. Yksinkertainen usein toimii parhaiten.

Tässä sitten on lopputulos.










Kuvat on ottanut ja kuvakollaasin koostanut isäntä. Mekkoon olen aivan suunnattoman tyytyväinen!

Luulen, että olen löytänyt ikioman luottokaavan.

Shoppailtu on

Minulla on ollut viime aikoina käsityöt tauolla, joskin olen jonkin verran kankaita leikellyt. Mutta olen täyttänyt kangaskaappia senkin edestä! Ja napsutellut alennusmyynneissä...

Tänään tuli paketti Meandilta. Minulla kävi sellainen tuuri että satuin juuri oikeaan aikaan käväisemään outletshopissa kun 50% alennusmyynti oli juuri  avattu verkkokauppaan mutta alea ei oltu vielä ilmoitettu missään, ja niinpä sain ihan rauhassa napsutella siellä ja kaikkea vielä löytyi. Kaupasta puolentusinaa puseroa itselle, shortsit itselle sekä farkkushortsit ja collegepolvihousut pojalle.

Talvella Meandi kutsuilla petyin Wings at back -puseroon, jota olin sitä ennen kuolannut netistä. Myyjällä oli vain M-kokoinen pusero ja se näytti päällä ihan kamalalta. Berry-värikään ei näyttänyt livenä yhtä hyvältä kuin kuvasta, niinpä se jäi ostamatta. Mutta nyt annoin sille mahdollisuuden, L-koossa ja kyllä kannatti! Näin kesällä tuo värikin miellytti silmää enemmän.

Lepakkohihapuseron parina on Comfy shorts, ihan nimensä veroiset.  Vaativat tosin vyön päällä pysyäkseen.Luulen että tämä setti pääsee ahkeraan käyttöön tänä kesänä.

On jotain myös valmistunut jo paljon aiemmin, puolipotkarit tytölle. Sama kaava kuin aiemmin esitetyissä bambujoustis- ja jurassicpotkareissa.

Ihana ja tosi toimiva malli SK lehden kaavalla muistaakseni vuodelta 2004 (en muista numeroa). Punainen bambitrikoo Metsolalta sekä Lillestoffin aivan ihana metsäinen bambitrikoo, ostettu Dawandan kautta Saksasta kun sitä ei saanut enää mistään muualta siinä vaiheessa kun päätin että sitä on saatava. Kuuluu niihin herkkuihin (mm. Leena Rengon punaisen kukkajoustiksen kanssa), että se on käytettävä hyvin tarkkaan harkiten. Punaisen resorin alkuperää en muista, mangonkeltainen on Myllymuksuilta.

Puolipotkarit ovat mitä parhain vaatekappale vauvoille kun ne on tehty elastaanitrikoosta ja malli on sopivan tyköistuva. Käyttöikä on monta kuukautta, toisin kuin joustamattomista trikoolaaduista tehdyillä. Pojalla käytin sellaisia, ja yleensä jalkaterä oli jossain ihan muualla kuin potkareiden jalkaterässä, joskus oltiin jopa merenneitona kumpikin jalka potkittuna samaan lahkeeseen. Toista se on ollut ollut tämän potkarimallin kanssa, ovat pysyneet päällä ja istuvuus on mitä täydellisin.

Viime aikoina meillä on tosin oltu usein ilman mitään vaatetta, vaippaa lukuunottamatta jo ihan helteidenkin takia. Lisäksi aivan näinä hetkinä lähdetään ihan tosissaan liikkeelle konttaamalla, joten vaatteista alkaa polvet saamaan kyytiä. Täytyykin kaivaa pojan vanhat konttaussukkahousut esiin :P

Mutta fiilistelen edelleen Meandin hankintoja, olivat napakymppi kaikin puolin. Poikakin hyväksyi polvihousut heti, vaikka lähes täyspitkät nuo 98/104 vielä hänelle ovat ja vyötärö säädetty hyvin pieneksi. Luultavasti tulevat olemaan käytössä vielä ensi kesän, ja ehkä sitäkin seuraavan.

Näissä tunnelmissa tällä kertaa.

Majapuun lohiksia värisuora ja vähän muutakin

Majapuun lohikset, kitarat ynnä muut viime viikon tiistaina tilaamani neulokset kotiutuivat meille jo maanantaina. Kuosien suunnittelijana on kukapa muukaan kuin Leena Renko!

Täytyy tunnustaa että aika harvoin kankaiden näkeminen on aiheuttanut niin suurta sydämentykytystä kuin näiden. Ensiksi näiden tilaaminen vaati täydellistä ajoitusta olla oikeaan aikaan koneella koska osa myytiin loppuun alle tunnissa. Pinkistä ajattelin tekeväni jotain itselleni ja sitä on enemmän kuin muita, mutta mainitessani asiasta isännälle (joka yllättäen sanoi pitävänsä lohiskuosista) pyysi jättämään lohikäärmeet lastenvaatteita varten :D

Koska lohiksen korkeus on huimat 20 cm, ei kuosi taida päästä vielä vauvelin päälle, mutta kohtapuoliin koon 98 vaatteisiin siirtyvä poikani voisi saada keltaisen tai vihreän lohiksen kavereineen hupparia värittämään. Kunhan ensin saan Palomies-setin valmiiksi :D

Tämä omppu-kuosi on meille lohisten ohella ensituttavuus ja sopinee lohista paremmin vauvan vaatteisiin. Luulen että siitä voisi ainakin one piece valmistua.

Ja ei nämä ainoat neulokset olleet jotka meille kotiutui, pyykkikoneessa pyörii parhaillaan kitaraa harmaana ja pinkkinä sekä pinkkiä tähteä kuin myös Metsolan ysmystä kotiutunut tummapinkki joustis. Lisää kankaita on Metsolasta vielä matkalla, itseasiassa sieltä tuli tilattua koko värisuora yksivärisiä joustiksia sillä Metsolan vaatteissa käytetyt froteelaadut ovat niin kauniin värisiä että haluan myös ommella niistä itse. Tuo tummapinkki on aivan mahtavan luonnossa. Harmittaa vihreän pallon loppuminen nenän edestä mutta ei auta itku markkinoilla. Punavalkoista raitaa ja ruskeakeltaista palloa on tulossa myös!

Kuosien ihanuudesta, osa I

Suomessa on osaamista kuosisuunnittelussa ja erityisesti lasten kuoseissa. Tällä hetkellä Leena Renko lienee suurimmassa nosteessa. Eikä ihme. Leenan kuosit ovat aivan nerokkaita. Ne ovat yksinkertaisia, kuosissa on vain pari-kolme, max 4 väriä ja hän on onnistunut kierrättämään kuvioitaan eri yhdistelminä ja kuosinsa voi toteuttaa lisäksi N määrällä eri väriyhdistelmiä. Tämän taitonsa ansiosta olen aika varma että Leena Rengon kuoseja nähdään vielä hyvin, hyvin pitkään tuotannossa. Hän näyttääkin päässeen tekemään yhteistyötä lukuisten suomalaisten kangasvalmistuttajien kanssa.

Leenan parhaat kuosit sisältävät tosiaan korkeintaan 3 väriä. 3 väriä lasten- ja retrokuoseissa on kuin rokin kolmisointu, toimii!

Minä tulin tietoiseksi Leena Rengosta kun Lasten Metsola julkisti kuosisuunnittelukilpailunsa tuloksen, ja Kukka-kuosi päätyi toiseksi. Se kolahti minuun kuten valtavaan määrään muitakin. Minä olin juuri tehnyt tilauksen Metsolaan kun kangas tuli verkkokauppaan, ja soitin kauppaan ja pyysin laitettavaksi paketin mukaan vaivaiset 70 cm kangasta, enkä tajunnut vielä silloin että olisi ollut syytä ottaa pari metriä kun se myytiinkin välittömästi loppuun. Nuukuus iski ihan väärässä paikassa... No on minulla onneksi tuo pikku pätkä josta olen jo tehnyt viittä vaille valmiin singoallamekon kokoa 68 ( = tunika kokoa 86 vaikka kavensin reippaasti Ottobren 3/2012, no mahtuupahan pitkään sit). Siitä mekosta puuttuu enää kuminauhat pääntiesta ja hihansuista. Enempää en punaisesta kankaasta raaskikaan tehdä vielä. Vihreää kukkajoustista on varastossa itsellekin riittämään.

Naperonutullakin on tänä keväänä ollut kivoja kuoseja ja lisää vielä tulossa, mutta en ole voinut välttyä ajatukselta että ideat on ammennettu pitkälti muilta ja jatkojalostettu vain eteenpäin. Onni ja Ilonan aurinko-kuosi toi ainakin minulla mieleen Metsolan SunRayn. Kuosi toimi yhtäläisyydestä huolimatta tai ehkä sen vuoksi loistavasti ja joustis myytiin nopeasti loppuun. Mielestäni myös Päivänkakkara ammentaa jostain jo nähdystä, Metsolan Hippie-kankaasta kenties? Toisaalta, melkein kaikkihan on keksitty jo ja kysymys nykysuunnittelussa lienee pitkälti siitä kuinka hyvin onnistutaan soveltamaan jo tehtyä niin että se näyttää omanlaiseltaan.

Näkemykseni on että kuosisuunnittelu on hyvässä jamassa Suomessa, se on erittäin kilpailtu alue hyvien suunnittelijoiden ansiosta. No Leena Renkoa nyt hehkutan ihan erityisesti koska hän on aivan selkeästi Natural Talent isoilla kirjaimilla. Olen hehkuttanut Leenan kuoseja isännällekin joka on mainonnan ammattilainen, joka ei kuitenkaan perusta retrosta vaikka sietääkin sitä lasten päällä, ja tästä retroinhostaan huolimatta hän vaikuttui kuoseista ja totesi ettei mitään tuollaista opita alan kouluissa vaan kyse on puhtaasti luonnonlahjakkuudesta.

Jes. Se ihanista kuoseista tällä kertaa....

Ufostelua osa II

Tyttöni syntymän jälkeen aloitin tekemään hänelle torkkupeittoa virkaten, mistäpä muustakaan langasta kuin Novitan Purosta värissä Ilo. Ja tekeillä se on edelleen, tosin siitä puuttuu yksi pieni pala, palojen yhdistäminen ja reunan virkkaaminen. Eli lähes valmis. Pitäisi vain ryhtyä toimeen niin tämäkin olisi hetkessä valmis.

 

 Valmis peitto tulee olemaan Babette-tyylinen, tosin rankasti yksinkertaistettuna sillä paloja on vain kahta kokoa ja palojen asettelun tein parissa minuutissa Paint-ohjelmalla. 

Alunperin olin tosin ajatellut tehdä koko peiton 12 ruudusta mummonneliöitä joissa on kussakin 12 kerrosta (näin yhteen palaan saa menemään juuri yhden puro-kerän ja lankaa jää alle 1 m yli), mutta pian mieli muuttui ja piti saada peitolle vähän enemmän luonnetta. Tässä malli jonka mukaan palat tulen kasaamaan:

Peittoon tulee yhteensä 8 12 rivin palaa ja 16 6 rivin palaa.