(Lähes) immateriaalinen paita

Mitä keksiä pienen 1 v miehenalun syntymäpäivälahjaksi, kun äidin lahjatoive on jotain, mistä ei jää mitään jäljelle? Koska lapsella on jo kaikki tarvittavat vaatteet ja lelut.

No poikkeuksen sääntöön tietenkin! Jotain itsetehtyä ja kestävää, sellaista mikä lämmittää ja tuntuu pehmeältä ja mistä taatusti ei jää materiaa jäljelle kun pieneksi jäätyään sen saa myytyä tai vähintään annettua eteenpäin pukemaan vielä lukuisia käyttäjiä. Näillä perusteluilla myös pojan äiti hyväksyi lahjan, joka on materiaa.

Paita siis, Verson Puodin / Majapuun / Pehemiän  laadukkaasta joustofroteesta, jossa vielä niinkin nostalginen kuosi kuin vuoden 77/78 äitiyspakkauksen makuupussin Nalle-kuosi Leena Rengon uudelleenpiirtämänä. Nih. Ei sen enempää, eikä vähempää :D Joustis tuli tilattua Versolta, valkoinen resori taitaa olla Majapuulta tilattua kotimaista laatua. Kun kuosi on noin retroöveri, valkoinen kanttaus kaula-aukossa raikastaa mielestäni kivasti.

Koon 86/92 paita, kaavaa ei ollut vaan summissa saksin miikkarin pitkähihaisen paidan mukaan (joo tosi fiksua, mutta kaavojen etsiminen ja piirtäminen on niin "vaivalloista"). Hihat ovat aavistuksen pitkät, mutta käänteet ovat lähes 10 cm korkeat joten hihoja saa siististi käännettyä. Tällä ratkaisulla hain käyttöiän maksumoimista.

Tämmöinen siitä tuli. Tähän lahjaan en lahjapaperia käytä....

Vimmattu mekkonen

Tämä kangas riivasi minua. Kirjaimellisesti. Siitä lähtien kun katselin sitä kuivumassa heinäkuun kuumassa iltatuulessa (on nopeampi kuivaamaan kuin kuivausrumpu konsanaan) ja asettelin mielessäni kaavaa kuvioihin. Valmiiksi saattamiseen meni tovi, kun kuminauhani oli jälleen kerran paikassa Jemma. Mutta valmista tuli, samalla hyväksi havaitulla kaavalla kuin edellinenkin tytön mekkonen, muutoksena ainoastaan hieman pitemmät hihat. 

Meillä on riekuttu epäsovinnaiseen aikaan ulkona viime aikoina, koska pihamme on auringonpaahteessa kovin tukala olla. Sisällä oleskelutiloissa pauhaa ilmastointilaite pitämään olemisen siedettävämpänä.

 

Kankaan asettelussa eläimet halusin vallitsevaksi elementiksi etukappaleessa, takakappaleessa ne ovat enemmän sivuosassa. ja herkät paratiisilinnut  sekä ihana vihreä sammakko ovat enemmän esillä.

 

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kesälomani loppui, mutta onneksi kesää on edelleen jäljellä.

Kangas on unelmankevyt digijoustocollege. Kuosi on Sademetsä by Minni Havas ja Vimman tuotantoa.

Tomeralle tytölle mekkonen

Viime blogipäivityksestä on aikaa, siispä aika rikkoa blogihiljaisuus...

Päätin pitkästä aikaa osallistua ompeluryhmän perjantaiompeluhaasteeseen jossa tällä kertaa oli yhteistyössä Ikasyr. Tilasin matskut ja jäin odottamaan perjantaita.

Perjantaiaamuna paketista kuoriutui kauniin marjapuuronvärinen trikoo, jossa kaksi printtiä. Tytölle siis! Mutta sitten ilta ei mennytkään kuten itse suunnittelin, niinpä pääsin haasteen kimppuun vasta lauantain puolella. Elämä on! mutta 2 h sain mukavasti kulumaan yöllä tähän haasteeseen.

Minulla ei ollut kaavaakaan valmiina, tai siis valmiiksi piirretyt olivat kaikki hukassa. Ompeluhaasteessahan saa olla  kaavat valmiina ja koneet säädetty (ja pitääkin olla, että ehtii varmasti ommella kahdessa tunnissa). Päädyin jäljentämään kaavan jemmassa odottavasta Metsolan mekkosesta, helmaa muokkasin sellaiseksi, että mekolla voi leikkiä ja konttailla pikkuautoja ajeluttamassa niin ettei helma ole koko ajan polvien alla.

Joskus noin klo 2:30 lauantaiaamuna tuli kuvattua tämä:

Sitten odottamaan aamua ja sovitusta.

 Mekko oli juuri sopivan kokoinen! Mekon käyttäjäkin tuntuu tykkäävän. Tästä olikin mukava jatkaa aurinkoista viikonloppua.