Vihdoin valmista: Leenan kukka osa 1!

Sain V I H D O I N valmiiksi tytölle leikkaamani pikku mekon Metsolan punaisesta kukka joustiksesta. Leikkasin mekon osat jo lopputalvesta, kankaasta jota älysin ostaa vain mitättömän 70 cm ennen kuin se myytiin loppuun.

Mutta ei se mitään, leikkasin koon 68 joka on sitten sopiva nyt eikä vasta hetken päästä. Tässä se on:

Kaava on reilusti kavennettu mekkokaava lehdestä OB 3/2012. Pääntiehen olen laittanut kuminauhan ja hihansuut jätin ilman. Yritin leikata mekon kappaleet niin säästeliäästi kuin mahdollista ja etu- ja takakappaleet sainkin leikattua samasta kankaan korkeudesta. Silti kuvioiden kohdistaminen onnistui. Näin kangasta jäi vielä  hyvänkokoinen pala, mutta vauvan vaatteisiin en sitä raaski enempää käyttää. Itselle sitä valitettavasti on liian vähän. 

Minusta tämä joustis tuntui hurjan paksulta näin pieneen vaatteeseen. Päätin saumurin sijasta ommella saumat ompelukoneella ja silitin saumat auki ettei pieni herkkä iho saa saumoista hiertymiä.

Mekko sai seurakseen jo paljon aiemmin valmistuneet bambujoustis puolipotkarit.Alla neiti himoitsemassa Me&I myyjän kyniä pöydällä. Ikää tytöllä huimat 8 kk ja on pieni ja pippurinen tapaus!

Hyvää konttauskuvaa en onnistunut saamaan, sillä pikku syöksykiitäjä vetää nelivetoa hurjaa vauhtia. Mekon helma on juuri sopivan pituinen ettei se jää polvien alle kontatessa.

Luulen että mekosta tulee pitkäikäinen, se saattaa mennä vielä puserona vuoden päästä kiitos leveän helman. Tykkään! Helppo malli jolla saa nopeasti tehtyä kauniita pikku mekkosia - kunhan vain saa aikaiseksi aloittaa ompeleminen...

Oi Aurora

Sain toissayönä valmiiksi mekon, jonka materiaaliksi valikoitui Selian valmistuttana ja Maitotytön suunnittelema ihanaakin ihanampi joustis Aurora, jossa pystyraitojen lisäksi on kauniita valkoisia kukkia. Värimaailma on neutraali mikä tekee tästä kuosista huikean monikäyttöisen. Kerrankin aikuisempi kuosi, silti kaunis! Joustis keikahti vinoon kuten tämän mekkokaavan kohdalla kuuluukin.

Tässä se sitten on.

 

Pari sovituskuvaakin piti ottaa.

 

Käytin samaa kaavaa kuin aikaisemmin tekemääni diagonaaliappelsiiniin, mutta lukuisin muutoksin. Ensiksi Auroran helma on aavistuksen lyhyempi.

Lisäksi tähän tuli päälleommellut  kaarikaskut, ensimmäiset laatuaan mitä olen tehnyt. Leikkasin taskut niin että kuviot osuivat kohdalleen mekon kuvioiden kanssa ja ompelin resorikantit ihan ompelukoneella paikoillee, venyttäen taskunsuun resoria aavistuksen ettei jää löpöttämään ja reunusresoria voimakkaasti että istuisi sekin nätisti. Lopputulos oli, että ulkoreunat vetivät vähän kasaan, mutta päätin että menköön näin, olkoon se ominaisuus tälle mekolle.

 

Taskuja piti alunperin olla kaksi, mutta vasen tasku ei sitten osunutkaan kuvioiden puolesta täysin kohdilleen. Koska olin jo nähnyt ison vaivan resorien kanssa, päätin etten tee uutta taskua vaan yksi saa riittää. Saa siihenkin luurin mahtumaan.

 Tässä taskusta vielä lähikuvaa. Pienestä kupruilusta huolimatta olen tyytyväinen!

 Pääntien päätin huolitella Karkelokukan blogissa olleen ohjeen mukaan framilonin kanssa. Pääntiestä tuli aavistuksen liian pieni, enkä ole vielä aivan varma tulenko muuttamaan sen jossain vaiheessa avarammaksi resoripääntieksi. Jälki on kyllä siisti, olen käyttänyt hunajakenno-ommelta sillä en ole saanut aikaiseksi hankkia kaksoisneulaa. Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen hunajakenno-ompeleeseen, ainoa miinus on toivoton hitaus ommeltaessa. Etenkin kellohelmaa tehtäessä menee aikaa tosi paljon.

Kädentiet huolittelin ihan saumurilla. Näin tuo kangas laskeutuu kauniisti. Mutta voi olla että framilonkanttaus toimisi tässäkin. 

 

Vielä yksi sovituskuva uudesta mekostani. Kesää on vielä jäljellä ja tämä menee myöhemminkin syksyllä leggingsien ja jakun kanssa. Me like! Tällä kaavalla TULEE vielä mekkoja lisää! 

appelsiinit puutarhassa

Kun näin Neenuskan/Emelin ompelukilpailun, minulla välähti. Mutta toisin kuin insinööreillä yleensä, ei tarvinnut sentään alkaa korjaamaan tuhoja. Napsuttelin itselleni appelsiinijoustiksen ja aloin suunnittelemaan sitä täydellistä mekkoa itselleni.

Kangas saapui, ja aloin miettimään oheistarvikkeita.

 Appelsiinijoustikseen löytyi kaapin kätköistä enemmän tai vähemmän sopivaa. Vasemmalta kellonsuuntaan: Metsolan keltainen joustis, kirkkan keltainen resori mistälie, oranssi ribbiresori Nosh, kirkkaanpunainen resori Metsolasta (muistaakseni), karmiininpunainen resori Pehemiältä, Tummapinkki joustis Metsolasta, valkoinen resori taitaa olla paikallisesta, musta resori Pehemiältä ja Fuksia ribbiresori Noshilta.

Lopulta päädyin valitsemaan karmiininpunaisen resorin, joka mätsäsi suht kivasti joustiksen punaiseen väriin.

Ja suunnittelemaan mallia!

Halusin selkeän mallin, jossa joustiksen upea kuvio pääsee oikeuksiinsa. Halusin mekon joka on Mekko eikä mikään tunika. Halusin leveän ja naisellisen helman. Halusin mekosta myös armeliaan käsivarsille.

Lopulta päätin ottaa esikuvaksi Metsolan vinoraitamekon, ja niin joustiskin keikahti vinoon. Helmasta kaavoitin kellomaisen, niin että kumpikin sivu on 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Mekon yläosa levenee niin että olkapäät ja käsivarsien yläosa on peitossa vaikka erillisiä hihoja ei olekaan. Mekko on siis tasan kahdesta kappaleesta tehty. Yksinkertainen usein toimii parhaiten.

Tässä sitten on lopputulos.










Kuvat on ottanut ja kuvakollaasin koostanut isäntä. Mekkoon olen aivan suunnattoman tyytyväinen!

Luulen, että olen löytänyt ikioman luottokaavan.