torstai 31. heinäkuuta 2014

(Lähes) immateriaalinen paita

Mitä keksiä pienen 1 v miehenalun syntymäpäivälahjaksi, kun äidin lahjatoive on jotain, mistä ei jää mitään jäljelle? Koska lapsella on jo kaikki tarvittavat vaatteet ja lelut.

No poikkeuksen sääntöön tietenkin! Jotain itsetehtyä ja kestävää, sellaista mikä lämmittää ja tuntuu pehmeältä ja mistä taatusti ei jää materiaa jäljelle kun pieneksi jäätyään sen saa myytyä tai vähintään annettua eteenpäin pukemaan vielä lukuisia käyttäjiä. Näillä perusteluilla myös pojan äiti hyväksyi lahjan, joka on materiaa.

Paita siis, Verson Puodin / Majapuun / Pehemiän  laadukkaasta joustofroteesta, jossa vielä niinkin nostalginen kuosi kuin vuoden 77/78 äitiyspakkauksen makuupussin Nalle-kuosi Leena Rengon uudelleenpiirtämänä. Nih. Ei sen enempää, eikä vähempää :D Joustis tuli tilattua Versolta, valkoinen resori taitaa olla Majapuulta tilattua kotimaista laatua. Kun kuosi on noin retroöveri, valkoinen kanttaus kaula-aukossa raikastaa mielestäni kivasti.

Koon 86/92 paita, kaavaa ei ollut vaan summissa saksin miikkarin pitkähihaisen paidan mukaan (joo tosi fiksua, mutta kaavojen etsiminen ja piirtäminen on niin "vaivalloista"). Hihat ovat aavistuksen pitkät, mutta käänteet ovat lähes 10 cm korkeat joten hihoja saa siististi käännettyä. Tällä ratkaisulla hain käyttöiän maksumoimista.

Tämmöinen siitä tuli. Tähän lahjaan en lahjapaperia käytä....


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Vimmattu mekkonen

Tämä kangas riivasi minua. Kirjaimellisesti. Siitä lähtien kun katselin sitä kuivumassa heinäkuun kuumassa iltatuulessa (on nopeampi kuivaamaan kuin kuivausrumpu konsanaan) ja asettelin mielessäni kaavaa kuvioihin. Valmiiksi saattamiseen meni tovi, kun kuminauhani oli jälleen kerran paikassa Jemma. Mutta valmista tuli, samalla hyväksi havaitulla kaavalla kuin edellinenkin tytön mekkonen, muutoksena ainoastaan hieman pitemmät hihat. 



Meillä on riekuttu epäsovinnaiseen aikaan ulkona viime aikoina, koska pihamme on auringonpaahteessa kovin tukala olla. Sisällä oleskelutiloissa pauhaa ilmastointilaite pitämään olemisen siedettävämpänä.



Kankaan asettelussa eläimet halusin vallitsevaksi elementiksi etukappaleessa, takakappaleessa ne ovat enemmän sivuosassa. ja herkät paratiisilinnut  sekä ihana vihreä sammakko ovat enemmän esillä.

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kesälomani loppui, mutta onneksi kesää on edelleen jäljellä.

Kangas on unelmankevyt digijoustocollege. Kuosi on Sademetsä by Minni Havas ja Vimman tuotantoa.



sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Tomeralle tytölle mekkonen

Viime blogipäivityksestä on aikaa, siispä aika rikkoa blogihiljaisuus...

Päätin pitkästä aikaa osallistua ompeluryhmän perjantaiompeluhaasteeseen jossa tällä kertaa oli yhteistyössä Ikasyr. Tilasin matskut ja jäin odottamaan perjantaita.

Perjantaiaamuna paketista kuoriutui kauniin marjapuuronvärinen trikoo, jossa kaksi printtiä. Tytölle siis! Mutta sitten ilta ei mennytkään kuten itse suunnittelin, niinpä pääsin haasteen kimppuun vasta lauantain puolella. Elämä on! mutta 2 h sain mukavasti kulumaan yöllä tähän haasteeseen.

Minulla ei ollut kaavaakaan valmiina, tai siis valmiiksi piirretyt olivat kaikki hukassa. Ompeluhaasteessahan saa olla  kaavat valmiina ja koneet säädetty (ja pitääkin olla, että ehtii varmasti ommella kahdessa tunnissa). Päädyin jäljentämään kaavan jemmassa odottavasta Metsolan mekkosesta, helmaa muokkasin sellaiseksi, että mekolla voi leikkiä ja konttailla pikkuautoja ajeluttamassa niin ettei helma ole koko ajan polvien alla.

Joskus noin klo 2:30 lauantaiaamuna tuli kuvattua tämä:


Sitten odottamaan aamua ja sovitusta.



 Mekko oli juuri sopivan kokoinen! Mekon käyttäjäkin tuntuu tykkäävän. Tästä olikin mukava jatkaa aurinkoista viikonloppua.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Piskettipyyhe pienelle



Minulla on jo pitemmän aikaa poltellut kaapissa 2 raporttia Verson Puodin valmistuttama Rauman posliinikoirat joustofroteeta.

Minulla on myös pitemmän aikaa poltellut idea tehdä lapsille hupullinen pyyheviitta, pojalle Lindexiltä ostamani Cars-pyyheviitan innoittamana.

Sysäys silputa posliinikoirat pyyhkeeksi tuli, kun huomasin Metsolan ystävämyynnistä tilaamani metrin pätkän vintageruskeaa joustofroteeta mätsäävän täysin Posliinikoirajoustiksen ruskean kanssa.

Ja eikun toimeen. huppuviittaan valikoitui Pisket edestä ja takaa, Pollarin nassu pilkistää osittain etukappaleen reunassa ja loput etupuolesta löytyy hupusta. Pyyhe valmistui lähes zero waste-metodilla sillä vain ruskean joustofroteen osalta jäi pari pientä suiroa pituudesta ja posliinikoirista päätyi pyyhkeeseen 1,5 koiraa, vain vähäinen määrä nöyhtää syntyi saumuroinnista. Suorien saumojen ompeluun ei kauaa mennyt aikaa ja käsinompelua tarvitsi vain sekä etu- että takakappaleen kääntöaukkoihin 5 cm:n matkalta.


Neiti heräsi sopivasti sovittamaan. Kasvunvaraa ainakin on tässä viitassa, jonka korkeus on n. 55 cm sillä helma viistää lattiaa. Aika korjaa kyllä tämän ongelman.... Leveyttä olisi saanut olla hieman enemmänkin, mutta tässä joutui tekemään kompromissin 
 kuvion mukaan. Neiti ei innostunut oikein kuvattavaksi, mutta sain sentään pari käyttökelpoista otosta


Tähän voisi vielä harkita neppien laittoa sivureunaan, niin viittaan saisi tavallaan hihat. Lisäksi viitta on yllättävän painava vaikka pieni onkin kaksinkertaisen materiaalinsa vuoksi. Luulen kuitenkin että näitä tulee vielä lisää. Pojan Cars-viitan alta rupeaa jo polvet vilkkumaan...















lauantai 8. helmikuuta 2014

Välihaalari ilman kaavoja



Minulla on marinoitunut syksystä saakka Paapiin Majapuulle ja Pehemiälle suunnittelema Nallekuosinen merinovilla, josta oli tarkoitus tulla välihaalari pojalle. Kaavat ovat olleet leikattuna Ottobren 4/2012 lehdestä, muokattuna siten että poistin sivusauman ja siirsin vetoketjun keskelle eteen. Mutta rimakauhu iski lähteä kokeilemaan kaavoja niin arvokkaalle materiaalille etenkin kun olen kantapään kautta oppinut että mittasuhteet ovat lehden kaavoissa joskus vähintään erikoisia.

Ratkaisu ongelmaan löytyi kun päätin tilata Fabriinalta farkkujerseyn ohella Hilcon talvifroteeta kauniissa petroolin sävyssä. Resoriksi tilasin talvifroteeseen suositellun Hilcon petrooli-munakoiso raitaresorin. Äärettömän kätevää, kun kangasverkkokaupassa on poimittu valmiiksi tuotteeseen sopivat oheistuotteet.

Kankaat saapuivat ja talvifrotee yllätti positiivisesti. Materiaali on tavallaan joustofroteen ja fleecen välimuoto joka joustaa reilusti sivusuuntaan, mutta ei pystyyn ja resorin petroolin sävu mätsäsi talvifroteeseen kuin nenä päähän.

Rupesin sovittelemaan leikkaamiani kaavoja, ja niillä tuli heitettyä samantien vesilintua sillä selän pituus oli auttamatta liian lyhyt haalariin jonka oli tarkoitus korvata vanha, joka jo kinnaa pystysuuntaan. Päädyin leikkaamaan kankaat vapaalla kädellä Meandin sammakkojumppiksen avulla, vain Ottobren kaavan raglanhiha tuli sovitettua haalariin. Poistin haalarista myös takasauman ja lisäsin haarakiilan. Haalari on siis saumaton vartalon osuudelta.

Leikatessa tuli moka, sillä vahingossa leikkasin lahkeen ilman saumanvaraa jonka vuoksi lahkeesta tuli  liian tiukka.  leikkasin haarakiilan tilalle uuden, joka jatkui koko lahkeen matkalta.

 Kangastukusta kävin valitsemassa munakoison sävyyn sopivat napit haalariin. Nappeihin päädyin, koska en ole kovin sinut vetokejun kiinnittämisen kanssa ja juuri oikean sävyistä vetskaria ei varmasti olisi löytynyt.

Eilen osallistuin ensimmäisen kerran paikallisen FB-ompeluryhmän ompelulaneihin, ja tein haalarin siellä valmiiksi. Sain todella hyviä neuvoja  Essiltä, kiitos niistä :)

Pääntien huolittelin resorikantauksella, ja lopputulos on siisti, mutta pääntie näyttää kovin avaralta.


Napinlävet tuottivat vähän ongelmaa, koska ne sijoittuivat osaksi yksinkertaiselle kankaalle. Ratkaisuksi leikkasin kangasta toiseen langansuuntaan tukemaan napinläpeä, ja näin napinläpi ei veny.

Sovittaessa haalaria osoittautui todeksi pääntien valtava koko. Se tuskin haittaa käytössä koska kauluri kuitenkin puetaan suojaamaan kaulaa. Poika onneksi tykkäsi haalarista eli käyttöön se tuleen. Nyt vain 3-vuotias saa alkaa opettelemaan nappien käyttöä :)



Vartalo-osalla on juuri sopivasti väljyyttä niin leveys- kuin pituussuntaankin. Hihojen resorista tuli liian pitkä, mutta ongelma hoituu kääntämällä. Lahkeiden resorit ovat myös pitkät, resorin yläosa pilkottaa juuri ja juuri saappaasta. Tämä on hyvä, sillä resorilahje sujahtaa helposti saappaaseen.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kahden sauman mekko, Oi Aurora vol2!



Viikko sitten perjantaina Facebookin ompeluryhmässä oli haaste ommella vaate jossa on korkeintaan 4 rakennesaumaa. Ompelu oli määrä toteuttaa illalla klo 21 ja 23 välillä.

Olin epätietoinen pystynkö osallistumaan vaikka toteutusidean sain heti kun illan projektin speksit (eli max 4 saumaa vaatteessa), mutta kun lapset olivat jo unten mailla ennen klo 21 niin päätin osallistua.

Pikaisesti loin kaavan mekolle Metsolan liivimekon mittoja apuna käyttäen, ja klo 21 sain aloituskuvan ladattua esille.

Klo 21:45 oli mekkonen valmis.

Kangas on Selian ihanaa Aurora joustista leikattuna vinoon ja olalla ei ole saumaa laisinkaan. 1 m korkea kangaspala riitti tähän justiinsa. Mekko on malliltaan sama kuin loppukesästä itselleni tekemä mekko Harmaasta Aurorasta.

Ainoat saumat tässä mekossa on siis sivusaumat. Pääntielle kiinnitin framilonin saumurilla (Karkelokukan blogista löytyvän ohjeen mukaisesti) ja kädentiet on saumuroitu siistiksi, joustis on siitä ihanaa materiaalia että tikkaus uppoaa siihen melko huomaamattomaksi. Helmassa reuna on ensin huoliteltu saumurilla ja sitten päärmätty ompelukoneen siksakilla. Jopa minä selviydyin tästä mekkosesta kolmessa vartissa, vaikka olen yleensä melko hidas.

Aamulla sain sovituskuvia tyttöni päällä. Tuntui viihtyvän mekossa, sillä tämä pysyi päällä vaikka tapana on yrittää päästä vaatekappaleista eroon. Isovelikin ihasteli, että ompa sisko kaunis...


 Mekko sivusta....

...Edestä...


... Ja takaa.


Esitellessäni mekkoa ompeluryhmässä minulta kysyttiin millainen kaava minulla oli käytössä. Tässä se on, piirrettynä neljälle yhteen teipatulle A4:lle mittojen kanssa. Tämä on sopiva 74-80 cm vaatteita käyttävälle tytölle ja mittasuhteet eli käytännössä kainalo-kainalomitta ja pituus on Metsolan valmisvaatteesta, liivimekosta koossa 74/80.


Tämä ei takuulla jää ainoaksi mekoksi tällä kaavalla! <3

lauantai 14. joulukuuta 2013

Pala paratiisia pikkujouluihin

70-luku teemaisiin pikkujouluihin minulla oli täydellinen idea, sillä Verson Puodille Leena Rengon suunnittema punainen Paratiisin puutarha on jo hetken odottanut pääsyä paininjalan alle. Ompelu tapahtuikin Seija-myrskyn noustessa.....

Halusin mekosta tiukasti istuvan ylhäältä ja helman kelloksi. Lisäksi halusin monikäyttöisyyttä irrotettavalla huivilla.

Olen tehnyt koeversion suositusta Onion 2035 mekosta, johon käytin Metsolan tunnetusti sekundalaatuista pinkkipallojoustista vaikka tuota priimana myytiinkin. Se maksoi vain 10 €/metri, kun menekki on ilmeisistä syistä ollut huono joten se ei paljoa riipaise vaikka valkoinen imeekin väriä muusta pyykistä. Halvan hinnan vuoksi hyvin onnistuneen mekon voi sitten hyvillä mielin värjätä. Mutta eniveis, koekoltun ansiosta osasin tehdä tarvittavat muutokset tähän tulevaan mekkoon. Piirsin alunperin liian ison koon, mutta päätin pärjätä jo leikatulla kaavalla pienennykset tekemällä.

Laskostin hihojen kaavoja pituussuuntaan kapeammaksi kahdesta kohtaa ja laskostin myös yläkappaleita vaakasuuntaan niin että hihat sopivat pyöriöihin. yläosan olin jo valmiiksi leikannut pidemmäksi joten pituutta ei vastaavasti tarvinnut lisätä. Otin helmaksi jo aiemmin hyväksi havaitun mekkokaavani, ja yhdistin Onionin yläosan siihen. Näin kaunis kuosi ei ansainnut rikkoutua, joten leikkasin mekon ilman vaakasaumaa. Kuvion asettelussa hain innoitusta Ompeluaika-blogin ruskean paratiisimekon asettelusta. 

Etu-ja takakappale oli leikattava päällekkäin sillä leveä helma on enemmän kuin puolet kankaan leveydestä. Kapeat hihat kuitenkin sain leikattua "kainaloon" jääneistä pienemmistä kankaanpaloista.  Kangasta mekkoon ja huiviin meni yhteensä 2,5 metriä eli kaikki mitä tilasinkin, kangasta jäi vielä etu- ja takakappaleiden sivusta sen verran että tytölle siitä vielä jotain kaunista saa.

Tuubihuivin kangaspalan korkeus oli 50 cm ja palan leveys n. 140 cm, leveysmitan otin Ompeluaika-blogista.

Mekon ompelu sitten oli helppoa  ja nopeaa saumurointia. Kaula-aukko on huoliteltu framilonilla kuten aiempi Aurora-mekkonikin. Lopputulos on tässä:




Sovituskuvat kuvasin mielikuvituksettomasti työpaikan vessassa, ennen lähtöä juhliin.


Mekko huivin kanssa:


Lähikuva kaula-aukosta, jota reunustaa kukan terälehdet


Ja tässä mekko vielä jakun kanssa, eli retro kuosi taipuu hyvin toimistopukeutumiseenkin asiallisilla lisukkeilla :) Jalassa legginsit ja korkosaappaat. 

Sininen Paratiisin puutarha vielä odottaa pääsyä leikeltäväksi ja ommeltavaksi.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Paitoja ja pipoja, onnistumisen iloja!

Blogi on ollut pitkään tauolla, mutta minä olen OMMELLUT ja saanut valmistakin!

Ompelujumin selvitin ottamalla härkää sarvista ja aloitin helpoilla jutuilla, eli tuubihuiveilla pipoilla.




Lapsille valmistui pipot Liandon oravajerseystä, Metsolan Piraattijerseysta Ainolan ihanasta aurinkoneuloksesta sekä Sari Ahokaisen Kummitusten yöstä ja Lillestoffin sammakosta. Helppoa ja nopeaa, lisäksi lapset tykkää!



Paapiin IHANASTA short collection Leaves - jerseystä valmistui itselle pipo ja tuubihuivi. Nuo värit ovat kerrassaan ihanat, tätä settiä on ollut ihana pitää.


Itselleni innostuin tekemään leggingsit Verson Puodin Taimi joustiksesta ja kaava on Onion. Aivan ihana kuosi, mutta joustis ei ole aivan täydellinen materiaali leggingseihin kun siinä ei ole elastaania. Tykkään kuitenkin. Vyötäröllä korkea resori ja ylipitkien lahkeiden lahkeensuu on ihan vain saumuroitu siistiksi. Nämä ovat ihan passelit käyttää esim. korkeavartisten saappaiden kanssa.






Paitoja sarjatuotantona. Naperonutun junajoustis, Majapuun kisut raitahihoin, Sari Ahokaisen Kummisten yö paita joka sopivasti valmistui Halloweeniksi, ja Metsola Kurrejoustis, jossa kuulemma ei ole oravia vaan "roskia" :D Kaikki ovat kokoa 98 ja malli Ottobren 1/13 lehdestä. Pääntiessä on resorikanttaus ja hihansuut ja helma ommeltu hunajakenno-ompeleella.

Siinä osa tuotoksistani. Ihana saada pää auki ompelussa. Eikä tässä vielä kaikki, postailen piakkoin mitä olen itselle saanut valmiiksi.... ;)

perjantai 23. elokuuta 2013

Vihdoin valmista: Leenan kukka osa 1!

Sain V I H D O I N valmiiksi tytölle leikkaamani pikku mekon Metsolan punaisesta kukka joustiksesta. Leikkasin mekon osat jo lopputalvesta, kankaasta jota älysin ostaa vain mitättömän 70 cm ennen kuin se myytiin loppuun.

Mutta ei se mitään, leikkasin koon 68 joka on sitten sopiva nyt eikä vasta hetken päästä. Tässä se on:


Kaava on reilusti kavennettu mekkokaava lehdestä OB 3/2012. Pääntiehen olen laittanut kuminauhan ja hihansuut jätin ilman. Yritin leikata mekon kappaleet niin säästeliäästi kuin mahdollista ja etu- ja takakappaleet sainkin leikattua samasta kankaan korkeudesta. Silti kuvioiden kohdistaminen onnistui. Näin kangasta jäi vielä  hyvänkokoinen pala, mutta vauvan vaatteisiin en sitä raaski enempää käyttää. Itselle sitä valitettavasti on liian vähän. 

Minusta tämä joustis tuntui hurjan paksulta näin pieneen vaatteeseen. Päätin saumurin sijasta ommella saumat ompelukoneella ja silitin saumat auki ettei pieni herkkä iho saa saumoista hiertymiä.

Mekko sai seurakseen jo paljon aiemmin valmistuneet bambujoustis puolipotkarit.Alla neiti himoitsemassa Me&I myyjän kyniä pöydällä. Ikää tytöllä huimat 8 kk ja on pieni ja pippurinen tapaus!


Hyvää konttauskuvaa en onnistunut saamaan, sillä pikku syöksykiitäjä vetää nelivetoa hurjaa vauhtia. Mekon helma on juuri sopivan pituinen ettei se jää polvien alle kontatessa.



Luulen että mekosta tulee pitkäikäinen, se saattaa mennä vielä puserona vuoden päästä kiitos leveän helman. Tykkään! Helppo malli jolla saa nopeasti tehtyä kauniita pikku mekkosia - kunhan vain saa aikaiseksi aloittaa ompeleminen...

torstai 22. elokuuta 2013

Oi Aurora

Sain toissayönä valmiiksi mekon, jonka materiaaliksi valikoitui Selian valmistuttana ja Maitotytön suunnittelema ihanaakin ihanampi joustis Aurora, jossa pystyraitojen lisäksi on kauniita valkoisia kukkia. Värimaailma on neutraali mikä tekee tästä kuosista huikean monikäyttöisen. Kerrankin aikuisempi kuosi, silti kaunis! Joustis keikahti vinoon kuten tämän mekkokaavan kohdalla kuuluukin.

Tässä se sitten on.
 

Pari sovituskuvaakin piti ottaa.


 

Käytin samaa kaavaa kuin aikaisemmin tekemääni diagonaaliappelsiiniin, mutta lukuisin muutoksin. Ensiksi Auroran helma on aavistuksen lyhyempi.

Lisäksi tähän tuli päälleommellut  kaarikaskut, ensimmäiset laatuaan mitä olen tehnyt. Leikkasin taskut niin että kuviot osuivat kohdalleen mekon kuvioiden kanssa ja ompelin resorikantit ihan ompelukoneella paikoillee, venyttäen taskunsuun resoria aavistuksen ettei jää löpöttämään ja reunusresoria voimakkaasti että istuisi sekin nätisti. Lopputulos oli, että ulkoreunat vetivät vähän kasaan, mutta päätin että menköön näin, olkoon se ominaisuus tälle mekolle.
 
Taskuja piti alunperin olla kaksi, mutta vasen tasku ei sitten osunutkaan kuvioiden puolesta täysin kohdilleen. Koska olin jo nähnyt ison vaivan resorien kanssa, päätin etten tee uutta taskua vaan yksi saa riittää. Saa siihenkin luurin mahtumaan.

 Tässä taskusta vielä lähikuvaa. Pienestä kupruilusta huolimatta olen tyytyväinen!



 Pääntien päätin huolitella Karkelokukan blogissa olleen ohjeen mukaan framilonin kanssa. Pääntiestä tuli aavistuksen liian pieni, enkä ole vielä aivan varma tulenko muuttamaan sen jossain vaiheessa avarammaksi resoripääntieksi. Jälki on kyllä siisti, olen käyttänyt hunajakenno-ommelta sillä en ole saanut aikaiseksi hankkia kaksoisneulaa. Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen hunajakenno-ompeleeseen, ainoa miinus on toivoton hitaus ommeltaessa. Etenkin kellohelmaa tehtäessä menee aikaa tosi paljon.


Kädentiet huolittelin ihan saumurilla. Näin tuo kangas laskeutuu kauniisti. Mutta voi olla että framilonkanttaus toimisi tässäkin. 


Vielä yksi sovituskuva uudesta mekostani. Kesää on vielä jäljellä ja tämä menee myöhemminkin syksyllä leggingsien ja jakun kanssa. Me like! Tällä kaavalla TULEE vielä mekkoja lisää!