Majapuun lohiksia värisuora ja vähän muutakin

Majapuun lohikset, kitarat ynnä muut viime viikon tiistaina tilaamani neulokset kotiutuivat meille jo maanantaina. Kuosien suunnittelijana on kukapa muukaan kuin Leena Renko!

Täytyy tunnustaa että aika harvoin kankaiden näkeminen on aiheuttanut niin suurta sydämentykytystä kuin näiden. Ensiksi näiden tilaaminen vaati täydellistä ajoitusta olla oikeaan aikaan koneella koska osa myytiin loppuun alle tunnissa. Pinkistä ajattelin tekeväni jotain itselleni ja sitä on enemmän kuin muita, mutta mainitessani asiasta isännälle (joka yllättäen sanoi pitävänsä lohiskuosista) pyysi jättämään lohikäärmeet lastenvaatteita varten :D

Koska lohiksen korkeus on huimat 20 cm, ei kuosi taida päästä vielä vauvelin päälle, mutta kohtapuoliin koon 98 vaatteisiin siirtyvä poikani voisi saada keltaisen tai vihreän lohiksen kavereineen hupparia värittämään. Kunhan ensin saan Palomies-setin valmiiksi :D

Tämä omppu-kuosi on meille lohisten ohella ensituttavuus ja sopinee lohista paremmin vauvan vaatteisiin. Luulen että siitä voisi ainakin one piece valmistua.

Ja ei nämä ainoat neulokset olleet jotka meille kotiutui, pyykkikoneessa pyörii parhaillaan kitaraa harmaana ja pinkkinä sekä pinkkiä tähteä kuin myös Metsolan ysmystä kotiutunut tummapinkki joustis. Lisää kankaita on Metsolasta vielä matkalla, itseasiassa sieltä tuli tilattua koko värisuora yksivärisiä joustiksia sillä Metsolan vaatteissa käytetyt froteelaadut ovat niin kauniin värisiä että haluan myös ommella niistä itse. Tuo tummapinkki on aivan mahtavan luonnossa. Harmittaa vihreän pallon loppuminen nenän edestä mutta ei auta itku markkinoilla. Punavalkoista raitaa ja ruskeakeltaista palloa on tulossa myös!

Kuosien ihanuudesta, osa I

Suomessa on osaamista kuosisuunnittelussa ja erityisesti lasten kuoseissa. Tällä hetkellä Leena Renko lienee suurimmassa nosteessa. Eikä ihme. Leenan kuosit ovat aivan nerokkaita. Ne ovat yksinkertaisia, kuosissa on vain pari-kolme, max 4 väriä ja hän on onnistunut kierrättämään kuvioitaan eri yhdistelminä ja kuosinsa voi toteuttaa lisäksi N määrällä eri väriyhdistelmiä. Tämän taitonsa ansiosta olen aika varma että Leena Rengon kuoseja nähdään vielä hyvin, hyvin pitkään tuotannossa. Hän näyttääkin päässeen tekemään yhteistyötä lukuisten suomalaisten kangasvalmistuttajien kanssa.

Leenan parhaat kuosit sisältävät tosiaan korkeintaan 3 väriä. 3 väriä lasten- ja retrokuoseissa on kuin rokin kolmisointu, toimii!

Minä tulin tietoiseksi Leena Rengosta kun Lasten Metsola julkisti kuosisuunnittelukilpailunsa tuloksen, ja Kukka-kuosi päätyi toiseksi. Se kolahti minuun kuten valtavaan määrään muitakin. Minä olin juuri tehnyt tilauksen Metsolaan kun kangas tuli verkkokauppaan, ja soitin kauppaan ja pyysin laitettavaksi paketin mukaan vaivaiset 70 cm kangasta, enkä tajunnut vielä silloin että olisi ollut syytä ottaa pari metriä kun se myytiinkin välittömästi loppuun. Nuukuus iski ihan väärässä paikassa... No on minulla onneksi tuo pikku pätkä josta olen jo tehnyt viittä vaille valmiin singoallamekon kokoa 68 ( = tunika kokoa 86 vaikka kavensin reippaasti Ottobren 3/2012, no mahtuupahan pitkään sit). Siitä mekosta puuttuu enää kuminauhat pääntiesta ja hihansuista. Enempää en punaisesta kankaasta raaskikaan tehdä vielä. Vihreää kukkajoustista on varastossa itsellekin riittämään.

Naperonutullakin on tänä keväänä ollut kivoja kuoseja ja lisää vielä tulossa, mutta en ole voinut välttyä ajatukselta että ideat on ammennettu pitkälti muilta ja jatkojalostettu vain eteenpäin. Onni ja Ilonan aurinko-kuosi toi ainakin minulla mieleen Metsolan SunRayn. Kuosi toimi yhtäläisyydestä huolimatta tai ehkä sen vuoksi loistavasti ja joustis myytiin nopeasti loppuun. Mielestäni myös Päivänkakkara ammentaa jostain jo nähdystä, Metsolan Hippie-kankaasta kenties? Toisaalta, melkein kaikkihan on keksitty jo ja kysymys nykysuunnittelussa lienee pitkälti siitä kuinka hyvin onnistutaan soveltamaan jo tehtyä niin että se näyttää omanlaiseltaan.

Näkemykseni on että kuosisuunnittelu on hyvässä jamassa Suomessa, se on erittäin kilpailtu alue hyvien suunnittelijoiden ansiosta. No Leena Renkoa nyt hehkutan ihan erityisesti koska hän on aivan selkeästi Natural Talent isoilla kirjaimilla. Olen hehkuttanut Leenan kuoseja isännällekin joka on mainonnan ammattilainen, joka ei kuitenkaan perusta retrosta vaikka sietääkin sitä lasten päällä, ja tästä retroinhostaan huolimatta hän vaikuttui kuoseista ja totesi ettei mitään tuollaista opita alan kouluissa vaan kyse on puhtaasti luonnonlahjakkuudesta.

Jes. Se ihanista kuoseista tällä kertaa....

Ufostelua osa II

Tyttöni syntymän jälkeen aloitin tekemään hänelle torkkupeittoa virkaten, mistäpä muustakaan langasta kuin Novitan Purosta värissä Ilo. Ja tekeillä se on edelleen, tosin siitä puuttuu yksi pieni pala, palojen yhdistäminen ja reunan virkkaaminen. Eli lähes valmis. Pitäisi vain ryhtyä toimeen niin tämäkin olisi hetkessä valmis.

 

 Valmis peitto tulee olemaan Babette-tyylinen, tosin rankasti yksinkertaistettuna sillä paloja on vain kahta kokoa ja palojen asettelun tein parissa minuutissa Paint-ohjelmalla. 

Alunperin olin tosin ajatellut tehdä koko peiton 12 ruudusta mummonneliöitä joissa on kussakin 12 kerrosta (näin yhteen palaan saa menemään juuri yhden puro-kerän ja lankaa jää alle 1 m yli), mutta pian mieli muuttui ja piti saada peitolle vähän enemmän luonnetta. Tässä malli jonka mukaan palat tulen kasaamaan:

Peittoon tulee yhteensä 8 12 rivin palaa ja 16 6 rivin palaa.

Vähän villapöksyistä

Vielä kerran tuli puettua tyttöni päälle villahousut jotka vielä juuri ja juuri mahtuivat päälle ja ensi syksynä ovatkin jo auttamattoman pienet. Pöksyjen parina on Molokidsin body.
 

Nämä villahousut on versio II villahousuista jotka olen esitellyt jo aiemmin. Pöksyjen erikoisuus on käännettävä jalkaterä kuten hihoissa voi olla käännettävät tumput. Villahousut ovat siis tavallaan puolipotkarit mutta teräosa voidaan tarvittaessa kääntää niin että jalkaterät ovat esillä. Ehkäpä kirjoittelen pöksyjen ohjeen paperille joskus. Lankaa tosin ei valmisteta, mutta Dropsin Big Delight taitaa olla aivan vastaava lanka.

Pöksyt on siis neulottu tasona ainaoikeaa ja neulominen on aloitettu takaa. Haaraosa on muotoiltu kavennuksin samalla kun lahkeisiin on luotu silmukoita niin paljon kuin tarvitsee haluamansa lahkeenpituuden saavuttamiseksi. Kääntöosaa varteen tarvitsee sitten luoda vielä lisää silmukoita. Etukappaleen puolelle päästessä haaraosaan lisätään silmukoita ja sitten päätellään lahkeen silmukat. Etukpl on kapeampi ts. takaosa tulee  etupuolelle saakka. Kun pöksyt on neulottu valmiiksi, kootaan koko komeus kahdella saumalla lahkeista vyötäröön.

Ainakin uni maittaa iloisen värisissä villahousuissa, jotka on käsitelty lanoliinilla. Päiväpeitto jolla tyttönen uinailee on itse värjäämäni. Ostin valkoisen päiväpeiton vuosia sitten Hobby Hallin outlet - osastolta ja värjäsin sen ensin Dylonin yhdellä värillä ja sen jälkeen solmuvärjäsin toisella. Taisi kummankin värjäyskerran värit olla sekoituksia parista eri väristä. Olen ollut (päiväpeitonkin) lopputulokseen oikein tyytyväinen.

Jemmaan odottamaan pikku prinsessan mahdollista tulevaa pinkkikautta

Tykkään pukea lapseni retrosti ja värikkäisiin unisex vaatteisiin. Poikani päälle olen pukenut kaikkia mahdollisia värejä - paitsi pinkkiä. Olen tähän mennessä pukenut tyttöni pitkälti unisex vauvanvaatteisiin, mutta olen varma että jossain vaiheessa käy kuitenkin niin että päälle kelpuutetaan vain ja ainoastaan pinkkiä.

Pinkkiä kautta odottaessa olen napsinut kangasvarastoihini kivoja kankaita odottamaan tytön kasvamista aina kun on sattunut jotain sopivaa eteen. Tässä yksi trio ihanuuksia:

Liandlon kankaita kaikki. Prinsessajersey on Lasten Taikamaasta ja polkadot sekä joutsen Pehemiältä. Joutsenta oli (ennen kutistuspesua) puolitoista metriä, muita vähemmän. Minulla on visio prinsessatrikoosta yhdistettynä pilkulliseen kankaaseen.  Joutsentrikoota olen jo jonkin aikaa ihastellut saksalaisten verkkokauppojen valikoimista, mutta onneksi tosiaan Pehemiä oli saanut sitä valikoimiinsa.

Minusta tuo Liandlon kankaana myytävä laatu on parempaa kuin valmisvaatteiden interlock, joka menettää pituuttaan pesuissa sekä nyppääntyy ja värit haalistuu auttamatta. Tästä huolimatta minun tulee joskus hankittua Liandlon valmisvaatteita kun nuo kuosit nyt vaan on niin uskomattoman ihania.

Vaan kyllä tuo luomujerseykin menettää kokoaan pestessä, sen huomasi erityisen hyvin tuosta joutsenestä koska pala on sen verran iso. Jopa sen leveydestä tuntui huveneen enemmän kuin 10 senttiä, vaikka pesin sen normaalisti 40 asteessa, nurinpäin taiteltuna pesupussissa. Tässä näkee hyvin miten tärkeää esipesu todella on, ettei tule harmillisia yllätyksiä sitten myöhemmin.

Ufostelua osa I

Tässä esittelen todella nolon ufon, sillä valmista tulisi hetkessä kun vain ryhtyisi.

Kyseessä on siis vauvan peitto, ommeltu valmiina palana ostetusta Znokin kesäilo-trikoosta sekä Sampsukalta tilatusta keltaisesta velourista. Palat on ommeltu siksakilla yhteen sen jälkeen kun kankaat on esipesty ja -kutistettu. Peitto kaipaa ainoastaan kanttinauhan ompelun! Mutta en ole löytänyt täydellisen sopivaa värisävyä.

Hyvää äitienpäivää! Katsaus ensi syksyyn....

Vihdoin ja viimein olen saanut talvivaatteet poistettua eteisestä. Osa on säilötty odottamaan ensi talvea, osa myytäväksi ensi syksynä.

Ei ole ehkä sopivin hetki esitellä talvivarusteita kun ulkona vihertää hetki hetkeltä enemmän, mutta tuli ostettua meidän neidille Reimashopista alennusmyynnistä varusteita ensi talveksi. Toivon, että koko 74 riittää koko kauden yli, sillä ostin kyseistä kokoa olevan Sintti-välikausihaalarin, oranssin fleecehaalarin sekä tosi prinsessamaisen tummanlilan talvihaalarin jossa on vyötäröllä frilla ja hupun reunassa keinoturkis.

Koska vauvanvaatteet ovat tosi nopeita tehdä, on niiden kanssa hyvin pieni riski että tekeleet jäävät ufoiksi etenkin kun ne jäävät hetkessä pieniksikin. Minulla oli yksi kerä tosi ihanan sävyistä Zitron Nimbus lankaa. Se halusi pipoksi, mutta itselleni siitä ei olisi riittänyt. Niinpä kaivoin virkkuukoukun esiin ja tekaisin tytölle hatun. Malli on omasta päästä, ja tässä tulos:

Kuva ei anna oikeuksia langan väriloistolle, joka toistaa kauneimman ruskan värisävyjä. Hattu on toteutettu kiinteillä silmukoilla ja siinä on korvaläpät (joita tehdessä keksin kuinka virkata "nurjia" eli kaikki kerrokset näyttävät samanlaisilta). Nauhat on neulottu kahdella sukkapuikolla kahden silmukan putkea ja päät on huoliteltu vetämällä lanka nauhan sisään ja sen jälkeen huovutettu varovasti pyörittelemällä narua sormien välissä - lankahan on helposti huopuvaa merinohahtuvaa. Hattu on vielä liian iso vauvalle. Se toivottavasti on sopiva ensi talvena, sillä kuin vahingossa siitä tuli sopiva välikausisettiin:

 Haalari lienee enemmän pojille suunnattu kuosiltaan, mutta minusta tuo harmaa-oranssi värimaailma on riittävän unisex että sitä voi pikku prinsessakin pitää. Jos hattu onkin jäänyt ensi syksynä pieneksi, niin lankaa on vielä muutama gramma joten uskoisin että hattua saa tarvittaessa suurennettua muutamalla lisäkerroksella kiinteitä silmukoita.

Palataan ajassa 5 kk taaksepäin...

Aion välttää lasteni kuvien julkaisua, mutta tässä kuva pikku neidostamme lähtövalmiina kotiin sairaalasta.

 

Neiti on puettu suurta hetkeä varten HM:n kietaisubodyyn ja Tintun ihaniin kettu puolipotkareihin. Valtavan tuuhea tukka on piilotettu itsetehdyn kypärämyssyn alle, lankana oli Sublimen unelmanpehmeä ohut merinolanka, ohje klassikko joka löytyy mm. Garnstudion sivuilta, koko nb. Tumput tekaisin sairaalassa, koska neiti raapi kasvonsa salamannopeasti naarmuille jos pikku kätöset jäivät edes hetkeksi paljaiksi. Tumput on virkattu Dropsin BabyAlpacaSilk-langasta jotka minulla oli mukana sairaalaan tullessa sillä - niin hassulta kuin se kuulostaakin - niin matkassa oli jakuntekele jonka yritin saada valmiiksi ennen pienen syntymää mutta hän päättikin tulla jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Ei ihan onnistunut, mutta reilu kuukausi kotiutumisen jälkeen oli sekin valmis:

Ympyräjakku on melkein kokonaan mallin mukaan tehty, mutta päädyin muokkaamaan sitä pidemmäksi ja etukappaleet ovat myös leveämmät niin että ne saa rintaneulalla kiinni. Virkatun ympyräjakun malli löytyy siis dropsin sivuilta ja se oli ihanan nopea tehdä.  Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, ja alpakkasilkkilanka on todella ihanan tuntuista. Värikombokin on aivan herkku!

 Talvivauva tarvitsi villapökät. En enään löytänyt mistään kivaa ohjetta, jossa pöksyt neulotaan tasossa ja yhtenä kappaleena ainaoikeaa. Etsiskelemällä selvisi että että ohjeen suunnittelija oli pistänyt bloginsa salasanan taakse. Onneksi sain kuitenkin hahmoteltua mallin ja tekaisin Puro-langasta villahousut.

Myöhemmin sain tehtyä toisetkin villahousut samalla mallilla, mutta joissa on kääntösukka. Näistä ei vielä ole kuvaa ja neiti on jo kasvanut niistä uloskin, mutta valokuvaan pökät viimeistään siinä vaiheessa kun niille löytyy uusi käyttäjä.

Puolipotkareita ihanista kankaista

Tuli surautettua kuopukselle muutamat puolipotkarit aivan mahtavalla kaavalla, joka löytyi vuosia vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kaavalla valmistuu mukavat ja hyvin istuvat puolipotkarit hetkessä.

Kumpikin on kokoa 68. Keltaiset on ommeltu mangonkeltaisesta unelmanpehmeästä Myllymuksujen bambujoustofroteesta jota olen joskus ostanut kaappiin 40 cm kaitaleen. Nämä onnistuivat todella hyvin. Znokin Jurassic trikoosta ommellut olivat hiukan epäonnisemmat yksilöt, saumat eivät millään meinanneet osua kohdilleen ja teräosat ovat hiukan vinot ja saumat jyystetty saumurilla pariin otteeseen, mutta toimivat silti ihan hyvin. Resori, joka ei kuvassa juurikaan näy on muistaakseni Sampsukasta ostettua tencel-resoria.

Jurassicien resori on puolta kapeampi kuin bambujoustis potkarien, mutta pituutta on silti riittävästi. Puolipotkarien malli on sellainen että resorin voi vetää vauvan kainaloihin saakka tai taittaa haluamastaan kohdasta. Jurassicin resoria ei kuitenkaan ole käännettäväksi asti.

 

Bambuiset vielä kerran Metsolan Sunday liivarin (62/68) parina. Keltaiset natsaavat todella hyvin yhteen. Tätä settiä tullaan käyttämään ensi kesänä paljon! Näissä tamineissa tuli jo näyttäydyttyä lapsimessuilla, josta tuliaisiksi päätyi mm. Metsolan ihan kelta-oranssi-ruskea raitajoustis, josta toivottavasti tekeytyy jotain ihanaa päällepantavaa meidän muksuille.

Osa kangasvarastostani, mutta mitä tehdä niistä?

Minulla on yksi kaappi täynnä kankaita, joita olen päättänyt lisätä varastooni käytettäväksi sitten joskus. Saa nähdä kuinka käy... Tässä kuitenkin otos aivan hiljattain tekemistäni hankinnoistani.

Tuoreita joustofroteehankintoja. Nappasin itselleni kaunista ralliraita-kuosia keltaisen ja vihreän. Keltaisesta voisin tehdä jotain itselleni, sitten joskus. Minulla on suuri kynnys tehdä mitään itselleni nyt koska raskauskilot eivät ole vielä karisseet, eikä ne itsestään pois lähdekään! Pari numeroa saisi tosiaan pienentyä ennenkuin alan arvokkaita kankaita itselleni leikkelemään. Sama pätee Metsolan Hippie-kankaaseen, jota onneksi sain hankittua itselleni ennekuin myytiin loppuun. Hippietä tuli ostettu useammassa erässä kun keksin että haluan siitä ehdottomasti jotain sekä itselle että tytölleni. Kyseinen kuosi ei vanhene kaapissa vaan tulee olemaan kuin laatuviini :)

Metsolan kauniinvärinen ja ihanan  retro kelta-oranssi-ruskeasta joustiksesta haluaisin tehdä esikoiselle puseron ja potkupuvun kuopukselleni, samoin kuin Majapuun/Pehemiän kelta-pinkistä joustiksesta. Majapuun joustiksen kanssa sopiva Leena Rengon suunnittelma Kalastaja-trikoo on juuri nyt esipeseytymässä.

Tanyasumin nallejoustis haluaisi ehkä jumpsuituiksi pienemmälle ja huppariksi isommalle. Naperonutun Junajoustis sai esikoisessani aikaan hyvin välittömän reaktion; Tämä on Hänen juttunsa. So be it, täytyy tehdä siitä paitoja hänelle. Vaan mistä löytää sopiva kaava, raglanhihainen? Olen selaillut Ottobren lehtiä, mutta poikani suhteen päätynyt siihen että lienee paras tehdä kaava olemassaolevien Metsolan paitojen mukaan ja tehdä hihoihin  kääntövarat Me&I tyyliin. Kutakuinkin kaikkien muiden valmistajien, kuin Metsolan paidat lepattavat hoikan ja liikkuvaisen pojan päällä. Poika itsekin tuntuu viihtyvän ihonmyötäisissä puseroissa, sillä jos väljyyttä on vähänkin enemmän niin ainakin hihat nirhitään hampailla.

Nämä ylläolevat kankaat eivät toivottavasti jää ufoiksi, sillä jokaisella korkeutta 50 cm ja tarkoitus olisi tekaista niistä tuubihuivit itselle. Kankaat ovat siis Käpynen-kuosi, Sari Ahokaisen suunnittelema kuosi ja Lillestoffin Sakura. Kaikki Bellapuusta.

PaaPiin suunnittelema kuosi  Majapuun neuloksena oli pakko napata itsellekin. Tästä tulee kuopukselle jotain söpöä, mutta en tiedä vielä mitä. Höysteenä sopivat trikoot. Jumpsuit voisi olla ihana, tai näkisin sen myös A-linjaisena söpöstelytakkinakin. Tämä trio luultavaksi jää varastoon kunnes tyttöni on isompi jotta siitä olisi pitempään iloa, sillä neuloksesta ei riitä moneen vaatteeseen kun sitä on alle metri. Juuri nyt tyttö kasvaa valtavaa vauhtia ( on siis 5 kk vanha)

Virkattu babette-tyylinen peitto Purosta

Tämä peitto valmistui jo vuosia sitten, mutta toimikoon se nyt ensimmäisenä postauksenani.

Ihailin suuuresti 2009-2010 vuodenvaihteessa toinen toistaan upeampia virkattuja torkkupeittoja, joita ihmiset esittelivät blogeissaan. Niinpä minäkin päätin suunnitella omani. Peiton idea on, että se on kasattu erikokoisista paloista. Muutama tunti vierähti ruutupaperi kädessä kun sovittelin erikokoiset neliöt suorakulmioksi. Oma haasteensa oli vielä sopivan langan löytäminen sillä heräsin ihanan Puro-langan olemassaoloon vasta kun se loppui kaupoista. Onneksi Menitasta löytyi Jäätynyt karpalo -väriä riittävästi yhden peiton tarpeisiin. Palat reunustin varmaan 15 vuotta kaapin kätköissä odottaneella Novitan Natura villalangalla, joka oli reilusti Puroa paksumpaa mutta väri sopi kokonaisuuteen hyvin.

Ja tässä on lopputulos, johon olen hyvin tyytyväinen:

Puron valmistus lopetettiin, mutta paatunut hamsteri kun olen, niin lankaa löytyy edelleen varastosta; tuota liukuvärjättyä lankaa on ihana työstää kun värit vaihtuvat koko ajan. Olen työstänyt Puroa lähinnä virkaten kun minusta pehmeä hahtuvalanka sopii paremmin virkkaukseen ja huovutukseen kun neulottu pinta muuttuu liian nopeasti nöyhtäiseksi ja epäsiistiksi.

Painoa peitolla on lähes 2 kg ja koko on riittävä että sen alla mahtuu ottamaan torkut. Vastaavalla tekniikalla on ufona, mutta _lähes valmiina_ vauvalle peitto, huomattavasti pienempänä tietenkin....