torstai 31. heinäkuuta 2014

(Lähes) immateriaalinen paita

Mitä keksiä pienen 1 v miehenalun syntymäpäivälahjaksi, kun äidin lahjatoive on jotain, mistä ei jää mitään jäljelle? Koska lapsella on jo kaikki tarvittavat vaatteet ja lelut.

No poikkeuksen sääntöön tietenkin! Jotain itsetehtyä ja kestävää, sellaista mikä lämmittää ja tuntuu pehmeältä ja mistä taatusti ei jää materiaa jäljelle kun pieneksi jäätyään sen saa myytyä tai vähintään annettua eteenpäin pukemaan vielä lukuisia käyttäjiä. Näillä perusteluilla myös pojan äiti hyväksyi lahjan, joka on materiaa.

Paita siis, Verson Puodin / Majapuun / Pehemiän  laadukkaasta joustofroteesta, jossa vielä niinkin nostalginen kuosi kuin vuoden 77/78 äitiyspakkauksen makuupussin Nalle-kuosi Leena Rengon uudelleenpiirtämänä. Nih. Ei sen enempää, eikä vähempää :D Joustis tuli tilattua Versolta, valkoinen resori taitaa olla Majapuulta tilattua kotimaista laatua. Kun kuosi on noin retroöveri, valkoinen kanttaus kaula-aukossa raikastaa mielestäni kivasti.

Koon 86/92 paita, kaavaa ei ollut vaan summissa saksin miikkarin pitkähihaisen paidan mukaan (joo tosi fiksua, mutta kaavojen etsiminen ja piirtäminen on niin "vaivalloista"). Hihat ovat aavistuksen pitkät, mutta käänteet ovat lähes 10 cm korkeat joten hihoja saa siististi käännettyä. Tällä ratkaisulla hain käyttöiän maksumoimista.

Tämmöinen siitä tuli. Tähän lahjaan en lahjapaperia käytä....


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Vimmattu mekkonen

Tämä kangas riivasi minua. Kirjaimellisesti. Siitä lähtien kun katselin sitä kuivumassa heinäkuun kuumassa iltatuulessa (on nopeampi kuivaamaan kuin kuivausrumpu konsanaan) ja asettelin mielessäni kaavaa kuvioihin. Valmiiksi saattamiseen meni tovi, kun kuminauhani oli jälleen kerran paikassa Jemma. Mutta valmista tuli, samalla hyväksi havaitulla kaavalla kuin edellinenkin tytön mekkonen, muutoksena ainoastaan hieman pitemmät hihat. 



Meillä on riekuttu epäsovinnaiseen aikaan ulkona viime aikoina, koska pihamme on auringonpaahteessa kovin tukala olla. Sisällä oleskelutiloissa pauhaa ilmastointilaite pitämään olemisen siedettävämpänä.



Kankaan asettelussa eläimet halusin vallitsevaksi elementiksi etukappaleessa, takakappaleessa ne ovat enemmän sivuosassa. ja herkät paratiisilinnut  sekä ihana vihreä sammakko ovat enemmän esillä.

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kesälomani loppui, mutta onneksi kesää on edelleen jäljellä.

Kangas on unelmankevyt digijoustocollege. Kuosi on Sademetsä by Minni Havas ja Vimman tuotantoa.



sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Tomeralle tytölle mekkonen

Viime blogipäivityksestä on aikaa, siispä aika rikkoa blogihiljaisuus...

Päätin pitkästä aikaa osallistua ompeluryhmän perjantaiompeluhaasteeseen jossa tällä kertaa oli yhteistyössä Ikasyr. Tilasin matskut ja jäin odottamaan perjantaita.

Perjantaiaamuna paketista kuoriutui kauniin marjapuuronvärinen trikoo, jossa kaksi printtiä. Tytölle siis! Mutta sitten ilta ei mennytkään kuten itse suunnittelin, niinpä pääsin haasteen kimppuun vasta lauantain puolella. Elämä on! mutta 2 h sain mukavasti kulumaan yöllä tähän haasteeseen.

Minulla ei ollut kaavaakaan valmiina, tai siis valmiiksi piirretyt olivat kaikki hukassa. Ompeluhaasteessahan saa olla  kaavat valmiina ja koneet säädetty (ja pitääkin olla, että ehtii varmasti ommella kahdessa tunnissa). Päädyin jäljentämään kaavan jemmassa odottavasta Metsolan mekkosesta, helmaa muokkasin sellaiseksi, että mekolla voi leikkiä ja konttailla pikkuautoja ajeluttamassa niin ettei helma ole koko ajan polvien alla.

Joskus noin klo 2:30 lauantaiaamuna tuli kuvattua tämä:


Sitten odottamaan aamua ja sovitusta.



 Mekko oli juuri sopivan kokoinen! Mekon käyttäjäkin tuntuu tykkäävän. Tästä olikin mukava jatkaa aurinkoista viikonloppua.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Piskettipyyhe pienelle



Minulla on jo pitemmän aikaa poltellut kaapissa 2 raporttia Verson Puodin valmistuttama Rauman posliinikoirat joustofroteeta.

Minulla on myös pitemmän aikaa poltellut idea tehdä lapsille hupullinen pyyheviitta, pojalle Lindexiltä ostamani Cars-pyyheviitan innoittamana.

Sysäys silputa posliinikoirat pyyhkeeksi tuli, kun huomasin Metsolan ystävämyynnistä tilaamani metrin pätkän vintageruskeaa joustofroteeta mätsäävän täysin Posliinikoirajoustiksen ruskean kanssa.

Ja eikun toimeen. huppuviittaan valikoitui Pisket edestä ja takaa, Pollarin nassu pilkistää osittain etukappaleen reunassa ja loput etupuolesta löytyy hupusta. Pyyhe valmistui lähes zero waste-metodilla sillä vain ruskean joustofroteen osalta jäi pari pientä suiroa pituudesta ja posliinikoirista päätyi pyyhkeeseen 1,5 koiraa, vain vähäinen määrä nöyhtää syntyi saumuroinnista. Suorien saumojen ompeluun ei kauaa mennyt aikaa ja käsinompelua tarvitsi vain sekä etu- että takakappaleen kääntöaukkoihin 5 cm:n matkalta.


Neiti heräsi sopivasti sovittamaan. Kasvunvaraa ainakin on tässä viitassa, jonka korkeus on n. 55 cm sillä helma viistää lattiaa. Aika korjaa kyllä tämän ongelman.... Leveyttä olisi saanut olla hieman enemmänkin, mutta tässä joutui tekemään kompromissin 
 kuvion mukaan. Neiti ei innostunut oikein kuvattavaksi, mutta sain sentään pari käyttökelpoista otosta


Tähän voisi vielä harkita neppien laittoa sivureunaan, niin viittaan saisi tavallaan hihat. Lisäksi viitta on yllättävän painava vaikka pieni onkin kaksinkertaisen materiaalinsa vuoksi. Luulen kuitenkin että näitä tulee vielä lisää. Pojan Cars-viitan alta rupeaa jo polvet vilkkumaan...















lauantai 8. helmikuuta 2014

Välihaalari ilman kaavoja



Minulla on marinoitunut syksystä saakka Paapiin Majapuulle ja Pehemiälle suunnittelema Nallekuosinen merinovilla, josta oli tarkoitus tulla välihaalari pojalle. Kaavat ovat olleet leikattuna Ottobren 4/2012 lehdestä, muokattuna siten että poistin sivusauman ja siirsin vetoketjun keskelle eteen. Mutta rimakauhu iski lähteä kokeilemaan kaavoja niin arvokkaalle materiaalille etenkin kun olen kantapään kautta oppinut että mittasuhteet ovat lehden kaavoissa joskus vähintään erikoisia.

Ratkaisu ongelmaan löytyi kun päätin tilata Fabriinalta farkkujerseyn ohella Hilcon talvifroteeta kauniissa petroolin sävyssä. Resoriksi tilasin talvifroteeseen suositellun Hilcon petrooli-munakoiso raitaresorin. Äärettömän kätevää, kun kangasverkkokaupassa on poimittu valmiiksi tuotteeseen sopivat oheistuotteet.

Kankaat saapuivat ja talvifrotee yllätti positiivisesti. Materiaali on tavallaan joustofroteen ja fleecen välimuoto joka joustaa reilusti sivusuuntaan, mutta ei pystyyn ja resorin petroolin sävu mätsäsi talvifroteeseen kuin nenä päähän.

Rupesin sovittelemaan leikkaamiani kaavoja, ja niillä tuli heitettyä samantien vesilintua sillä selän pituus oli auttamatta liian lyhyt haalariin jonka oli tarkoitus korvata vanha, joka jo kinnaa pystysuuntaan. Päädyin leikkaamaan kankaat vapaalla kädellä Meandin sammakkojumppiksen avulla, vain Ottobren kaavan raglanhiha tuli sovitettua haalariin. Poistin haalarista myös takasauman ja lisäsin haarakiilan. Haalari on siis saumaton vartalon osuudelta.

Leikatessa tuli moka, sillä vahingossa leikkasin lahkeen ilman saumanvaraa jonka vuoksi lahkeesta tuli  liian tiukka.  leikkasin haarakiilan tilalle uuden, joka jatkui koko lahkeen matkalta.

 Kangastukusta kävin valitsemassa munakoison sävyyn sopivat napit haalariin. Nappeihin päädyin, koska en ole kovin sinut vetokejun kiinnittämisen kanssa ja juuri oikean sävyistä vetskaria ei varmasti olisi löytynyt.

Eilen osallistuin ensimmäisen kerran paikallisen FB-ompeluryhmän ompelulaneihin, ja tein haalarin siellä valmiiksi. Sain todella hyviä neuvoja  Essiltä, kiitos niistä :)

Pääntien huolittelin resorikantauksella, ja lopputulos on siisti, mutta pääntie näyttää kovin avaralta.


Napinlävet tuottivat vähän ongelmaa, koska ne sijoittuivat osaksi yksinkertaiselle kankaalle. Ratkaisuksi leikkasin kangasta toiseen langansuuntaan tukemaan napinläpeä, ja näin napinläpi ei veny.

Sovittaessa haalaria osoittautui todeksi pääntien valtava koko. Se tuskin haittaa käytössä koska kauluri kuitenkin puetaan suojaamaan kaulaa. Poika onneksi tykkäsi haalarista eli käyttöön se tuleen. Nyt vain 3-vuotias saa alkaa opettelemaan nappien käyttöä :)



Vartalo-osalla on juuri sopivasti väljyyttä niin leveys- kuin pituussuntaankin. Hihojen resorista tuli liian pitkä, mutta ongelma hoituu kääntämällä. Lahkeiden resorit ovat myös pitkät, resorin yläosa pilkottaa juuri ja juuri saappaasta. Tämä on hyvä, sillä resorilahje sujahtaa helposti saappaaseen.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kahden sauman mekko, Oi Aurora vol2!



Viikko sitten perjantaina Facebookin ompeluryhmässä oli haaste ommella vaate jossa on korkeintaan 4 rakennesaumaa. Ompelu oli määrä toteuttaa illalla klo 21 ja 23 välillä.

Olin epätietoinen pystynkö osallistumaan vaikka toteutusidean sain heti kun illan projektin speksit (eli max 4 saumaa vaatteessa), mutta kun lapset olivat jo unten mailla ennen klo 21 niin päätin osallistua.

Pikaisesti loin kaavan mekolle Metsolan liivimekon mittoja apuna käyttäen, ja klo 21 sain aloituskuvan ladattua esille.

Klo 21:45 oli mekkonen valmis.

Kangas on Selian ihanaa Aurora joustista leikattuna vinoon ja olalla ei ole saumaa laisinkaan. 1 m korkea kangaspala riitti tähän justiinsa. Mekko on malliltaan sama kuin loppukesästä itselleni tekemä mekko Harmaasta Aurorasta.

Ainoat saumat tässä mekossa on siis sivusaumat. Pääntielle kiinnitin framilonin saumurilla (Karkelokukan blogista löytyvän ohjeen mukaisesti) ja kädentiet on saumuroitu siistiksi, joustis on siitä ihanaa materiaalia että tikkaus uppoaa siihen melko huomaamattomaksi. Helmassa reuna on ensin huoliteltu saumurilla ja sitten päärmätty ompelukoneen siksakilla. Jopa minä selviydyin tästä mekkosesta kolmessa vartissa, vaikka olen yleensä melko hidas.

Aamulla sain sovituskuvia tyttöni päällä. Tuntui viihtyvän mekossa, sillä tämä pysyi päällä vaikka tapana on yrittää päästä vaatekappaleista eroon. Isovelikin ihasteli, että ompa sisko kaunis...


 Mekko sivusta....

...Edestä...


... Ja takaa.


Esitellessäni mekkoa ompeluryhmässä minulta kysyttiin millainen kaava minulla oli käytössä. Tässä se on, piirrettynä neljälle yhteen teipatulle A4:lle mittojen kanssa. Tämä on sopiva 74-80 cm vaatteita käyttävälle tytölle ja mittasuhteet eli käytännössä kainalo-kainalomitta ja pituus on Metsolan valmisvaatteesta, liivimekosta koossa 74/80.


Tämä ei takuulla jää ainoaksi mekoksi tällä kaavalla! <3